Mistä näitä sikiää

Alle kolmikymppiset misset, joilla on viimeisimmän trendileikkauksen mukaiset hiukset (kiharat ovat so last fashion blog), silmillään 700 euron pokat (siis pelkät pokat 700 eur, siihen kaikki muu päälle), vaatteet putiikista, kengät NYCistä, kielitaito 2 kotimaista + 5 ulkomaista + alkeita vielä parista, joogaa ja zumbaa, nyrkkeilyä ja ratsastusta, erikoisosaamista sieltä ja täältä siis joka puolelta, lisuri työn alla, työkokemusta omalta alalta ainakin 5 vuotta, työpäivä 12 h ("koska siellä vaan on niin kivaa"), palkka ainakin 3 tonttua, paljon yhtä trendikkäitä kavereita, joiden kanssa käydään pari kertaa vuodessa reissussa Balilla tai Irkuissa, menestyvä vakituinen seuralainen...

Kuinka alas voikaan ihminen vajota

Vasta session jälkeen tajusin, että tällä viimeisimmällä hierojakäynnillä hän oli nähnyt minut nyt ensimmäistä kertaa au naturel, ENKÄ TARKOITA nude vaan kaikkine karvoineni. Shit. Varvaskarvat, säärikarvat, bikiniraja, kainalot... KAIKKI AJAMATTA. En toivu tästä koskaan. Ensinnäkään kukaan ei ole koskaan nähnyt minua siten ja toisekseen - tämä on se pahin - en ole koskaan ennen päästänyt itseäni näin ruokottomaan kuntoon. Syytän kaikesta epäsuomalaista kesää, joka on pehmittänyt pääni. Sillä syyllinenhän on aina löydettävä, enkä se ole minä.

Ei sellaista hierontaa, kiitos

Rakas hierojani. Sinä saat lihakseni laulamaan. Kehoni huutaa kiitosta jokaisen käsittelyn jälkeen. Mutta pari pientä pyyntöä. Heitä nyt jo hittoon ne pikkukolikot sieltä taskusi pohjalta. En halua kuunnella sitä jatkuvaa kilkatusta 1,5 tunnin ajan. Enkä myöskään halua kuulla sitä tekopirteää lintu laulaa ja aallokko lotisee -levyä, joka jollottaa aina taustalla. Minulle riittää kadulta kuuluva humina, joka kertoo, että muut ovat töissä ja minä vapaalla. Ja voisitko mitenkään lotrata vähän vähemmän sen hierontaöljyn kanssa. Jos vielä kerran sitä valuu mun persvakoon ja sinä samalla kahmit mun pebaa - mä lyön.

Ps. Sanna, kiitti paketista, tuli tänään.

Oksettavaa!

Jos yhtään on viikonloppuna seurannut tiedotusvälineitä niin tietää, että Joensuussa rysähti viikonloppuna ihan kunnolla. Minä en tiennyt. Ensi töikseni tässä maanantaina lähdin lievittämään viikonloppuvitutustani paikalliseen anniskelupaikkaan päivähuurteisen merkeissä. Tiskillä oli viikonlopun lehdet, joista sitten paikallisen tekeleen sunnuntain numeron käsiini valitsin. Olen aina luullut, että Ahveninen sijaitsee jossain sivistyssuomessa, mutta mainitsemani onnettomuus sattui siis siellä tai täällä, "Ahvenisen kuolonkolari". Mikä hitto näitä rupisia maakuntalehtiä vaivaa? Oli laatta lentää, kun onnettomuusuutisen eteeni sain. Siellä käytiin läpi koko fucking onnettomuus sekunti sekunnilta oikeaoppiseen iltistyyliin. Listattiin minuutin tarkkuudella ambulanssit ja ruumisautot. Kyllä: RUUMISAUTOT. Ei helvetti. Tätäkö maalaisjournalismi nykyään on? Niin ja tämän paikallisen roiskaisun nimi on Karjalainen. Onnea ja menestystä.

Puumanainen

Kuka katsoi?

Minä katsoin. Oli pakko. Frendien Courteney on vaan niin mussu. Neuroottinen ämmä. Pakko oli nähdä, miten se on sen ylähuulensa truutannut. Ja olihan se. Voi kamala. Meni varmaan joku juonen ydin olemus ohi, kun tuijotin sitä liikkumatonta viivaa. Siinä vaiheessa, kun arvon Puumanainen alias CC alias mikä-sen-nimi-tässä-sarjassa-edes ON?? sai kotiinsa sen baarihoidon, mä innostuin. Tai oikeastaan innostuin siitä, että naapurin rouva juoksi ikkunaan sitä katsomaan. Sitten oli pakko vaihtaa kanavaa. Eli mä valehtelin. Katsoin vain puolet. Sit kääntyi kanava. Isäntäväen suureksi helpotukseksi. Niin kavereille tiedoksi, että a) blogi on nyt sit pystyssä ja B) olen täällä susirajalla hyväntahtoisen verkkarikansan vieraana EDELLEEN.